Lähihoitajan työ
Lähihoitaja on nimikesuojattu ammattihenkilö
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira merkitsee terveydenhuollon ammattihenkilöistä ylläpidettävään rekisteriin ammattinimikettä käyttämään oikeutetun ammattihenkilön.
Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammateissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä.
Terveydenhuoltoala
Terveyspalvelut työllistävät maassamme yhteensä noin 180 000 henkeä (v. 2011). Suurin osa alalla työskentelevistä on kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa, mutta työpaikkoja on myös yksityisissä terveyspalveluja tarjoavissa yrityksissä ja järjestöissä.
Alalla työskentelevien kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Työntekijöiden lukumäärä on kasvanut kaikilla sektoreilla, mutta yksityiset yritykset ovat työllistäneet suhteellisesti koko ajan enemmän. Monet alan ammattilaiset perustavat oman yrityksen.
Terveydenhuoltoalan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, työntekijöistä on jopa pulaa. Ammattikohtaisia ja alueellisia eroja kuitenkin esiintyy. Alalle ovat tyypillisiä myös lyhytkestoiset sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Vastavalmistuneet työllistyvät usein aluksi erilaisiin perhe- ja opintovapaan sijaisuuksiin.
Terveydenhuoltoalan työvoiman tarvetta lisää henkilöstön eläköityminen. Eläkkeelle jäävien tilalle tarvitaan uusia työntekijöitä. Väestön ikääntyminen lisää puolestaan terveydenhuoltopalveluiden kysyntää ja työmääriä, minkä vuoksi tarvitaan enemmän henkilöstöä.
Terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelee jonkin verran myös ulkomailla, esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin palveluksessa ja kehitysyhteistyössä kirkon järjestöissä.
Lähihoitajan/perushoitajan on osattava soveltaa teoriatiedot käytännön hoitotyöhön.
Lähihoitajan/perushoitajan työ on ihmisläheistä työtä, jossa tarvitaan hyviä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja. Työssä tarvitaan myös ryhmätyötaitoja sekä joustavuutta. Ammatissa on osattava kuunnella ja keskustella potilaiden kanssa. Kiireenkin keskellä on osattava säilyttää myötäelämisen taito.
Työ pitkäaikaissairaiden parissa vaatii pitkäjännitteisyyttä. Työ on vastuullista ja vaatii huolellisuutta, koska pienetkin virheet saattavat olla kohtalokkaita. Lähihoitajan/perushoitajan on osattava selittää potilaille, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Hoitotyössä tarvitaan myös käden taitoja, kuten potilaan nostamista, pukemista ja hiusten kampaamista. Koska työssä joutuu kävelemään paljon ja potilaita on nostettava ja käännettävä, työ voi toisinaan olla fyysisesti raskasta. Henkistä kuormitusta lisää se, että nykyään voidaan hoitaa entistä sairaampia potilaita. Allergiat voivat haitata alalla työskentelyä. Liikkumista ja nostamista estävät vammat voivat myös olla este työstä suoriutumiselle.
Lähihoitaja päihde ja mielenterveystyössä
”Mielenterveys- ja päihdetyössä voin työskennellä monenlaisissa toimipaikoissa: ryhmäkodeissa, päihdehoitolaitoksissa, kotihoidossa tai psykiatrisilla osastoilla. Arvostan työssäni sitä, että kaikessa toiminnassa pyritään asiakkaan kuntoutumiseen ja toimintakyvyn tukemiseen hänen omassa arjessa. Asiakas viipyy sairaalassa tai päihdehoitolaitoksessa usein vain akuutin vaiheen yli. Jos asiakas ei selviä sairaalahoidon jälkeen itsenäisesti, on tuettu asuminen ryhmäkodissa hyvä vaihtoehto.
Kuntoutukseen kuuluvat jokapäiväiset rutiinit esimerkiksi ruoanlaitto, hygienia, siisteys ja lääkehoito, ja niiden hoitamisessa asiakasta tuetaan. Omahoitajatyöskentely puolestaan varmistaa asiakasta kuormittavien asioiden käsittelyn ja niistä toipumisen. Päämääränä on toimintakykyinen arki ja asiakkaan omien tavoitteiden saavuttaminen.
Mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kanssa työskentely vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja, halua tehdä moniammatillista yhteistyötä, pitkäjänteisyyttä ja huumoria sekä kykyä sietää pettymyksiä." (Lähde: Superliitto)