"Olen aurinkoinen ja empaattinen. Olen sosiaalinen ihminen. Pidän siitä, kun ystävät ja tuttavat tulevat kertomaan minulle mitä kuuluu. Jaksan kuunnella ihmisten iloja ja suruja. Minua kiinnostaa löytää syy siihen, että miten ihminen käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Miksi käytetään päihteitä?"
Tässä muutama syy, että miksi hakeuduin opiskelemaan lähihoitajaksi. Aloitin opiskelut helmikuussa 2014, enkä ole katunut sitä päätöstä. Minulla on kaksi alle kouluikästä lasta, aviomies, omakotitalo ja opiskelut aloittaessani kokopäiväinen työ. Jo arki itsessään olisi kenelle tahansa vastaavassa tilanteessa olevalle haasteellista, mutta opiskelu tuntui minusta hyvälle ja järkevälle idealle. Hullua? Ei minusta.

Mutta miksi en jatkanut työssä mikä minulla jo oli? Koska minulla ei ollut tarvittavaa pätevyyttä ja tunsin myös itse tarvitsevani lisää koulutusta ja tiedollista osaamista työhöni. Lisäksi minua on aina kiinnostanut päihde ja mielenterveystyö, joten suuntautuminen tälle puolelle oli minulle itsestään selvyys. Lisäksi rakastan uuden oppimista ja itseni haastamista. Ja lähihoitajille kuulemani mukaan riittää töitä :)

Moniammatillinen yhteistyö verkosto on tullut kotipaikkakunnallani viimeisenä opiskeluvuotena selvemmäksi ja apua tarvitsevan ohjaaminen hänelle sopivimpaan palveluun on helpompaa, kun on tietoa paikkakunnan eri sektoreiden palveluista. Toiset ovat valmiita muutokseen, (oli kyseessä sitten pieni tai iso muutos), hoitoon ja huolenpitoon, toiset eivät halua muutosta elämäänsä. Minun tehtävä on auttaa asiakasta löytämään hänen omat selviytymiskeinot ja voimavaransa, auttaa häntä näkemään tulevaisuuden kuva, keskustella, ohjata häntä tarvitsemiinsa palveluihin ja potkia tarvittaessa persiille, että nyt mennään eikä meinata :)  Tehtäväni on kuunnella ja kuulla; Kuunteleminen ja läsnäolo on kaiken a ja o, annan tilaa ajatuksille, tunteille ja reaktioille ja kuuntelemalla annan luvan puhua vaikeistakin asioista. Elämässä selviää, kun uskaltaa lähteä muutokseen ja on itselleen armollinen. Anteeksi sanomisen ja antamisen tärkeyttä ei pidä unohtaa.  Me olemme jokainen oma ainutlaatuinen yksilömme. Jokaisella on oma tarinansa ja oma historia. Puhumisella on suuri voima, samoin asenteella ;) 
 

Aurinkoisin terveisin: Anne lähihoitaja <3