Perheväkivalta

Tänään kävimme läpi todella rankkoja aiheita. Perheväkivaltaa ja lasten seksuaalistahyväksikäyttöä. Käteen jäi päivästä paljon. Ihmisen julmuus on välillä niin käsittämätöntä! Silti minä mietin, että mikä on ollut tekijällä mielenpäällä, joka on kuormittanut ja ajanut käsittämättömään tekoon. Esimerkki tapauksia: Pedofiili on sairas mieleltään. Hän tarvitsee apua ja uhri apua ja oikeutta. Äiti, joka hakkaa lapsiaan, on kuormittunut ja neuvoton. Hän tarvitsee apua ja lapset huolenpitoa ja turvaa. Mies, joka hakkaa naistaan, on ahdistunut. Hän tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn ja nainen turvaa. Mielenterveyspotilaan teot ja sanat vaikuttavat useaan ihmiseen, joten kukaan ei voi sanoa, että "tämä on minun ongelma, ei sinun". Toivonkin, että tulevaisuudessa saisin asiakkaan, jonka kanssa keskustella tästä aiheesta ja jota voisin auttaa. Kuinka kanavoida ahdistus ja kuormitus pois, ettei siitä kärsi joku muu. Teko on se jäävuoren huippu.

"Sosiaalisella tuella on suuri merkitys vaikeissa elämäntilanteissa. Muiden ihmisten kanssa puhuminen on yksi tavallisimmin käytetyistä selviytymiskeinoista. Surua ja murhetta ei voi kukaan ottaa pois, mutta sen voi jakaa. Jo pelkkä puhuminen usein helpottaa oloa. Järkyttäviin tapahtumiin reagointiin liittyy usein tarpeettomia syyllisyyden ja häpeän tuntemuksia. Mielessä saattaa pyöriä "olen rikki ja omituinen, kuka minua haluaisi kuunnella" tai "mitä muut ajattelevat tästä ja minusta". Myös, kun asiasta on jo kertonut, saattaa tuntea häpeää. "Mitä minä meninkään tästä puhumaan. En edes tiedä halusiko hän kuulla tätä!" Monet hyötyvät myös vertaistuesta, millä tarkoitetaan esimerkiksi ryhmiä, joissa voi tavata samanlaisia kokemuksia kokeneita ihmisiä. Suru voi olla helpompi kantaa yhdessä ihmisten kanssa, joiden tietää käyneen läpi jotain samanlaista. " Mieli, Suomen Mielenterveysseura